Päivän aikana on tapahtunut monenlaista. Iltapäivästä oli aika kammottavakin olla ja josta kirjoitin, mutta jossain vaiheessa tilalle tuli hysteriinen nauraminen, ja loppupäivä menikin nopeaa. Kävin tosiaan hakemassa turvallisuuden tunnetta kääriytymällä peittoon ja tänään sain itkettyä, mikä eilen jäi itkemättä.

Mutta nyt on aika vahvana olo, että toista vastaavanlaista yötä ja seuraavaa päivää en kyllä jaksa, ja aion tänään illalla ottaa käyttööni kemikaaliset avut, mistä ystäväni Anni kommentoikin edelliseen päivitykseen. Luulen, että nyt on ihan järkevä nukkua useampikin yö varmasti riittävästi, eli turvautua unilääkkeisiin. Toki, ideaalia olisi mennä mahdollisimman vähillä lääkkeillä, mutta joskus niihinkin on turvauduttava ja joskus niillä on paikkansa. Ja nyt luulen sen olevan tässä hetkessä, ettei unettomuus veisi aivan viimeisiä voimiani, että voisin keskittyä muihin asiohin ja jaksaa.

Aiempi kirjoituksni tältä päivältä tuntuu näin jälkikäteen aika pelottavaltakin, mutta selainen se aamu/iltapäivän hetki oli, se oli aika pelottava ja turvaton. Onneksi se on ohi, ja ilman mitään haitallisia keinoja. Ehkä tuontapaiset kohtaukset menisivät joskus vähän helpommin ohi, jos suostuisin enempi lääkityksiin, sillä aika pitkään joskus nuo olot kestävät kun niihin ei saa niin nopeaa helpotusta. Mutta nyt on parempi, ja taidankin alkaa jo mennä unipuuhiin, jotta ehdin nukkua riittävästi ja kuluneiden öidenkin vajetta.